Yliopistossa sitoutumattomuus on helppo tie

Tamyn vaalikoneessa oli kysymys, pitääkö Tamyn ylläpitää suhteita poliittisiin puolueisiin. Ei pidä. Poliittisiin puolueisiin kuuluminen on jokaisen yksityinen asia. Puolueella voidaan kuitenkin tarkoittaa paljon muutakin kuin niitä, joiden edustajat istuvat parlamentissa. Esimerkiksi vihreä vasemmisto ja vihreä lista ovat kummatkin yliopistossa toimivia järjestöjä, jotka eivät virallisesti ole minkään poliittisen puolueen talutusnarussa eli ovat toisin sanoen sitoutumattomia järjestöjä. Sitoutumattomuus ei kuitenkaan voi tarkoittaa omien arvojensa ja ajatuksiensa piilottamista. Viva ja vihreä lista ovat kuitenkin toimijoita, joiden arvot ja aatteet tulevat esille järjestöjen nimessä. Äänestäjän kannalta tämä on hyvin reilua, sillä äänestäessä hänellä on varsin selvä kuva, millaista politiikkaa kyseiset järjestöt tulevat edustajistossa harjoittamaan. Tämä on kuitenkin harvinainen ilmiö yliopistopolitiikassa, sillä moni ehdokas on valinnut puolueekseen oman ainejärjestönsä tai yksikkönsä. Mitä esimerkiksi Hallintotieteilijöiden liitto kertoo äänestäjälle? Ovatko ehdokkaat ja tulevat edustajat, jotenkin erityisen hallinnollisia ihmisiä? Minkälaista yhteistyötä edustajat tekevät keskenään? Ovatko hallintotieteilijät enemmän oikealla vai vasemmalla? Mikä on se punainen lanka, joka pitää listaa yhtenäisenä? Ainejärjestöjen tai muiden niin sanotusti sitoutumattomien listojen ongelma on se, että äänestäjällä on hyvin vähän tietämystä siitä, minkälaisia ehdokkaita loppupeleissä menee läpi. On tietysti ymmärrettävää, jos karsastaa liittymistä ehdokaslistoihin, jotka tuntuvat sekaantuvan poliittisiin leikkeihin. Mikään ei kuitenkaan estä perustamasta omaa aktiivista järjestöä, jossa samanhenkiset ihmiset pohtivat yliopiston kehittämistä. Piiloutuminen edustajistovaaleissa ainejärjestöjen selän taakse on vain omien arvojensa pakoilua. Mikko Vesterinen edustajistovaaliehdokas, Vihreä lista Kirjoitus on julkaistu Tampereen ylioppilaslehti Aviisissa 23.10.2015