Esperi Caren paljastuneet toiminnat vanhushoidossa ovat olleet paitsi pöyristyttäviä myös surullisia, sillä se kertoo vanhuspalveluiden heikosta nykytilanteesta. Ikävintä on, ettei Esperi ole ainut tapaus vaan nyt myös Attendon hoivayksiköissä on paljastunut samankaltaisia ongelmia. Tapaukset kertovat karua kieltä kahdesta asiasta. Ensinnäkin se kertoo siitä, mitä holtiton yksityistäminen voi pahimmillaan tarkoittaa. Laatukriteereitä ei aseteta eikä laatua valvota vaan kaikki toiminta tehdään taloudellisin ehdoin. Hyvää hoitoa on mahdollista vain silloin, jos maksaa itsensä kipeäksi. Näin ei voi jatkua! Jokaisella on oltava mahdollisuus turvalliseen vanhuuteen ja yhdenvertaisiin palveluihin. Yksityisiä hoivafirmoja on valvottava tiukemmin ja asetettava korkeat laatukriteerit. Nyt puhutaan ihmisten elämästä ja jokaisen elämä on yhtä arvokas riippumasta henkilön iästä. Samalla, kun kritisoidaan hoivafirmoja, on muistettava, ettei vanhuspalveluissa työskenteleviä hoitajia voi syyttää tilanteesta. He ovat jo pitkään tehneet ylipitkiä päiviä alimitoitetuilla resursseilla. Selvää on, ettei nykyinen hoitajamitoitus (0,5 hoitajatyöntekijää per asiakas) ole riittävästi varsinkaan, kun hoitokodeissa asuvat ovat yhä heikompikuntoisia. Lähihoitajien kasvaneesta työkuormasta kertovat työssäjaksamisen kyselyt. Vuonna 2012 35 prosenttia lähihoitajista epäili, jaksaako tehdä työtä uransa loppuun, mutta vuonna 2016 vastaava luku oli jo 55 prosenttia. Samoin alan vaihtoa oli miettinyt vuoden 2016 kyselyssä jopa 70 prosenttia vastanneista, kun vuonna 2012 vastaava luku oli 53 prosenttia. Työpahoinvoinnin kasvu lyhyessä ajassa on vahva viesti vanhushoidossa muhineista ongelmista ja resurssipulasta. Työntekijänä on varmasti ollut todella raskasta tehdä töitä tietäen, ettei pysty yhtä laadukkaaseen työhön kuin oma osaaminen riittäisi vaillinaisten resurssien takia. Vanhuspalveluiden laatua on nostettava kaikilla mittareilla niin ikääntyneiden kuin työntekijöidenkin näkökulmasta. Kirjoitus on julkaistu Keski-Uusimaa -lehden mielipidekirjoituksissa 31.1.2019
- Mikko Vesterinen
コメント