Sote- ja maakuntauudistus vyöryy hitaasti, mutta varmasti eteenpäin laajasta vastustuksesta huolimatta. Tämä on aiheuttanut kunnissa hyvin erilaisia reaktioita. Suuret kaupungit, kuten Helsinki ja Tampere, ovat nousseet takajaloilleen vastustamaan maakuntauudistuksen toteutumista. Sen sijaan keskisuuret ja pienet kunnat ovat jakautuneet kahteen leiriin: passiivisiin ja aktiivisiin. Passiiviset kunnat ovat ottaneet taktiikakseen odottaa, mitä tulevan pitää. Osa näistä kunnista haluaa tasapainotella kriittisen ja rakentavan roolin välillä päätymättä lopulta kummallekaan puolelle. Osa taas ei tiedä, mitä pitäisi tehdä ja sen takia ovat ottaneet itselleen odottavan taktiikan. Aktiiviset kunnat ovat voivottelun sijaan pyrkineet ratkaisemaan uudistuksen tuomia muutoksia ja kääntämään nämä mahdollisuuksiksi. Tästä esimerkkinä ovat Keski-Uudenmaan kunnat, jotka ovat perustamassa hyvää vauhtia Keski-Uudenmaan sote-aluetta, jossa mukana olevien kuntien palvelut siirtyvät kuntayhtymän tuotettavaksi. Tämä aktiivinen ote on luonut tilanteen, jossa sote-palveluiden tulevaisuus on turvattu huolimatta siitä, toteutuuko maakuntauudistus. Sipoo on jäänyt mottiin Itä-Uudenmaan ja Helsingin seudun kuntien väliin. Kysymys kuuluukin: kumpaan leiriin Sipoo haluaa kuulua - kuntiin, jotka pyrkivät aktiivisesti turvaamaan kuntalaisten sote-palveluita vai passiivisiin, jotka kiltisti odottavat ylemmän tason päätöksiä ja linjauksia? Mielestäni Sipoon pitää ottaa rohkea roolin Itä-Uudenmaan sote-palveluiden turvaamisessa ja kehittämisessä. Moni näkee maakuntauudistuksen mörkönä, mutta nyt on tilaisuus luoda vahvoja pienempiä alueellisia yhteenliittymiä, joilla alueelliset palvelut voidaan turvata. Sipoon ei tarvitse olla riippuvainen Helsingin seudusta, vaan se voi toimia aktiivisena pelurina Helsingin ja Itä-Uudenmaan alueiden välillä, ja näin pelata itsensä paitsiosta ratkaisijaksi. Kirjoitus on julkaistu Sipoon Sanomien vieraskolumnissa 28.6.2018
Mikko Vesterinen