Laadukas ja yhdenvertainen koulutus on kuulunut suomalaisen yhteiskunnan tukipilareihin. Pilarin vankkuudesta ja tulevaisuudesta ollaan säännöllisin väliajoin huolissaan. Valitettavasti koulutusta käsitellään keskusteluissa usein yhtenä möykkynä, vaikka suomalaisen koulutusjärjestelmän voi jakaa karkeasti neljään eri asteeseen: varhaiskasvatukseen, peruskoulutukseen, toiseen asteeseen sekä korkeakoulutukseen. Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut koulusiirtymien solmukohdat, joissa vaarana voi olla yhteiskunnasta syrjäytyminen, jos siirtymä ei tapahdu saumattomasti. Erityisen herkkä solmukohta on peruskoulutuksen ja toisen asteen välinen siirtymä, jossa koulupaikkaa vaille jääneet ovat erityisessä syrjäytymisvaarassa. Yhteiskunnallisen syrjäytymisen ehkäisemiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen, sillä arvioiden mukaan yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle noin miljoona euroa. Tämän lisäksi yhteiskunnallinen syrjäytyminen aiheuttaa sosiaalisia kustannuksia, joita on vaikeata ja tarpeetonta mitata rahassa. Yksi tärkeä syrjäytymisen ehkäisijä on lasten ja nuorten yksilöllinen oppimisen ja kasvatuksen tukeminen, jotka ovat keskeisessä roolissa erityisesti varhaiskasvatuksessa ja peruskoulutuksessa. Erityisen tärkeätä on tukea ja tunnistaa oppimisvaikeuksista kärsiviä lapsia ja nuoria. Toinen tärkeä tekijä on riittävän opinto-ohjauksen tarjoaminen. Jo peruskoulutuksen lopussa olisi hyvä käydä yksilöllisiä keskusteluita siitä, minkälaisia tulevaisuuden kuvia ja ammattihaaveita nuorella on. Varhainen opinto-ohjaus selkeyttää hyppyä peruskoulusta toiselle asteelle ja antaa turvaa tulevaisuudesta. Suomessa olisikin syytä tehdä tulevaisuudessa ohjelma, jonka keskeisenä tavoitteena on ehkäistä ja tunnistaa yhteiskunnallista syrjäytymistä. Yksi keskeinen rakennuspala syrjäytymisen ehkäisyssä on saumaton, yhdenvertainen ja korkealaatuinen koulutusjärjestelmä.
Mikko Vesterinen