Helsingin Sanomat julkaisi kotimaansivuillaan 5.1. analyysin, missä kerrottiin Suomen politiikan alemmuuskompleksista. Analyysissa myös ehdotettiin seitsemää ratkaisevaa ohjenuoraa, joilla ihmiset saataisiin taas innostumaan politiikasta. Kirjoituksessa ei kuitenkaan otettu huomioon erilaisten järjestöjen tai painostusryhmien vaikutusta kansanvallan komentoketjussa. Liittyminen puolueeseen on monelle suuren pohdinnan paikka. Mikä puolue ajaa arvojani sekä etujani? Mitä itse hyödyn poliittiseen järjestöön kuulumisesta? Nopeasti muuttuvan maailman ympärillä puoluelaitos näyttäytyy ihmisille kankealta ja byrokraattiselta, mitä hallinnoi poliittis-eliittinen ryhmittymä. Vaikka ihmisten halu liittyä puolueeseen on vähentynyt, haluavat useimmat pystyä vaikuttamaan heille tärkeistä asioista, jotka eivät välttämättä ole yhteiskunnalle kaikkein merkittävimpiä. Näitä voivat olla esimerkiksi penkkien saaminen lähipuistoon tai vanhan omakotitalon säilyminen kaupunkikuvassa. Myös pelkästään kuunnelluksi tuleminen voi olla monelle se tärkeä hetki. Tämän takia tarvitaan entistä enemmän järjestöjä, mitkä järjestävät matalan kynnyksen tapahtumia. Puolipoliittisten järjestöjen tarkoitus on luoda erilaisia tapahtumia ja illanistujaisia, missä päätarkoituksena on pureutua yhteiskunnallisiin tai paikallisiin kysymyksiin. Tapahtuman ei tarvitse olla suurikaan puristus. Pelkkä kahvilassa jutustelu ja ajatustenvaihto voi antaa keskusteleville osapuolille paljon. Puolipoliittisten ryhmittymien tärkein tehtävä on viedä viestiä ylemmille tahoille. Tällä tavoin voimme varmistua, ettei kansanvallan komentoketjussa tapahdu katkoksia hallinnon ja kansan välillä. Haastankin kaikki poliittiset puolueet lisäämään voimavaroja matalan kynnyksien tapahtumien järjestämiseen. Näin voimme taata, että jokaisen haluavan ääni tulee kuuluksi. Julkaistu HS:n mielipidepalstalla 9.1.2014.
Mikko Vesterinen