Maliskuun alussa julkisessa keskustelussa levisi tieto, että pääkaupunkiseudun kunnat olisivat sopineet lastentarhanopettajien palkkakartellista. Kunnat kielsivät tämän, mutta tämä ei hillinnyt keskustelua lastentarhanopettajien palkkakuopasta – päinvastoin. Keskustelun seurauksena on syntynyt Ei leikkirahaa -kansanliike, joka vaatii parempia palkkoja lastentarhanopettajille. Monessa kunnassa on nyt painetta nostaa lasten parissa työskentelevien palkkatasoa. Kyse ei kuitenkaan ole vain palkasta vaan myös työhyvinvoinnista. Järvenpäässä tilanne on erityisen huolestuttava. Varhaiskasvatuksessa on pulaa henkilöstöstä ja moni työntekijä joutuu tekemään ylipitkiä päiviä ilman yhtäkään kunnollista taukoa. Lisäksi työntekijävaihtuvuus on suurta, kun lähikuntien palkkataso houkuttelee vaihtamaan työpaikkaa naapurikuntaan. Jatkuva kiire, stressi ja henkilöstövajaus vaikuttavat työssä jaksamiseen sekä työmotivaatioon. Näin ei voi jatkua. Järvenpäässä on tarkastettava lasten parissa työskentelevien palkkatasoa, sillä kaupunki ei voi elää jatkuvassa henkilöstövajeessa varsinkaan aikakautena, jolloin kaupunkimme kasvaa ja houkuttelee erityisesti lapsiperheitä muuttamaan alueelle. Jos haluamme turvata jatkossa laadukkaan varhaiskasvatuksen, on kaupungin velvollisuus tarttua tilanteeseen sen edellyttämällä tavalla. Myös moni puolue nostaa vaaleissa teemakseen varhaiskasvatuksen. Nyt olisi mahdollisuus tarttua sanoista tekoihin yhteisenä rintamana. Lasten parissa työskentelevät opettajat ja ohjaajat ansaitsevat parempaa kuin mitä nyt on tarjolla. He opettavat, ohjaavat ja hoitavat maamme tulevaisuutta päivittäin rautaisella ammattitaidolla. On kaupungin vuoro osoittaa arvostustaan heitä kohtaan. Mikko Vesterinen Kirjoitus on julkaistu Keski-Uusimaa -lehdessä 5.4.2018.
Mikko Vesterinen
コメント