Kommunismista ja fasismista

Olenko kommunisti, jos kannatan työläisten oikeuksia, progressiivista verotusta ja maksutonta julkista koulutusjärjestelmää? Nämä ovat esimerkkejä tavoitteista, jotka mainitaan Karl Marxin ja Friedrich Engelsin kirjoittamassa kommunistisessa manifestissa. Tällä viikolla keskustelu on kommunismista ja fasismista on räjähtänyt sosiaalisessa mediassa. Keskustelu sai vettä myllyyn, kun Laura Huhtasaari (ps.) ilmoitti kaikkien puolueiden – nykyään myös kokoomuksen – olevan kommunistisia puolueita. Lisäkierroksia keskustelu sai, kun perussuomalaisten nuorten varapuheenjohtaja ilmoitti olevansa ”etnonationalisti, traditionalisti ja fasisti”. Tämä sai luonnollisesti aikaan vilkkaan keskustelun, jonka seurauksena maikkarin uutisaamun toimittaja Ivan Popuolo kysyi, mitä eroa on, julistautuuko kommunistiksi vai fasistiksi. Ero on radikaali. Kommunismissa tavoitteena on ihmisten välinen totaalinen tasa-arvo, jossa ihmisten varallisuus tai omaisuus eivät luo erottelua ihmisten välille. Sen sijaan fasismissa ihmisiä eritellään etnisyyden, kansalaisuuden, sosiaalisen aseman, aatteen tai uskonnon perusteella. Fasismi perustuu ihmisten syrjintään ja sortoon. Aatteita erottaa myös niiden lähtökohdat. Kommunismi sai alkunsa teollistuneessa Iso-Britanniassa, jossa teollisuusduunareiden työolot ja -oikeudet olivat olemattomat. Lapsityövoima oli yleistä, työolot usein hengenvaarallisia ja inhimillinen työaika tuntematonta. Kommunismin piti vapauttaa työläiset omistavan pääoman kahleista. Fasismi sai alkunsa karismaattisista johtajista, jotka halusivat keskittää vallan pienelle joukolle ja mobilisoida kansan resurssit omien valtapyrkimyksiensä toteuttamiseen. Fasismi on sisäänpäin kääntyvä, johtajuutta ja hierarkiaa korostava, joka haluaa rajoittaa ihmisten vapauksia sen mukaan, mitä ominaisuuksia tai maailmankatsomusta he edustavat. Ainoa aatteita yhdistävä asia on, ettei kummankaan pohjalta ole onnistuttu rakentamaan toimivaa yhteiskuntaa. Marxin ja Engelsin huomiot työväen asemasta ovat kuitenkin saaneet aikaiseksi kansainvälisen työväenliikkeen, jonka ansiosta voimme nauttia kahdeksan tunnin työpäivästä, turvallisista työoloista ja työläisten oikeuksista. Marxilainen kapitalismikritiikki loi pohjan myös kriittiselle yhteiskuntatieteelle, jossa ihmisten ja yhteiskuntien perinteitä, käyttäytymistä ja toimintaympäristöä tarkastellaan kriittisesti. Tämä tutkimusperinne on laajentanut tietoamme ympäröivästä maailmasta ja yhteiskuntien kehityksestä. Sen sijaan fasismi ei ole kiinnostunut yhteiskuntakritiikistä vaan tutkimustiedon halutaan palvelevan fasismin tavoitteita. Fasismin lähtökohdat ovat ihmisten vapauksien ja demokratian rajoittamisessa. Sen takia fasismia pitää vastustaa kaikissa sen muodoissa. Kirjoituksen tarkoitus on luoda lyhyt katsaus fasismiin ja kommunismiin, joista keskustellaan sosiaalisessa mediassa kirjavasti  ilman ymmärrystä käsitteiden alkuperästä.