Olin viime keskiviikkona puhumassa Uuden ajan rakentamisen festivaaleilla asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien tärkeydestä osana ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää kaupunkisuunnittelua.
Kaupunkisuunnittelusta on nimittäin hirveän helppo puhua abstraktilla tasolla. Numeroilla voi vakuuttavasti perustella kaavoitushankkeen tehokkuutta tai taloudellisia hyötyjä ja hienoilla havainnekuvilla voi luoda mielikuvaa uudesta päheästä kaupungista. Mutta jos asukkaat jätetään kaupunkikehittämisen ulkokehälle, jäävät kauniit tavoitteet kaupunkien ekologisesta ja sosiaalisesta kestävyydestä väistämättä torsoiksi.
Kun puhumme kestävästä kaupunkisuunnittelusta, keskitymme usein muutokseen ja siihen, miten asioiden pitäisi olla. Tämän rinnalla meidän tulee puhua yhtä paljon siitä, miten tämä muutos voidaan toteuttaa oikeudenmukaisesti ja kestävästi myös paikallisten asukkaiden näkökulmasta.
Kaupunkien kehittämisessä on lopulta kyse ihmisten kodeista, yhteisöistä ja paikoista, joihin ihmiset ovat rakentaneet vahvan tunnesiteen. Suunnittelukulttuurimme tunnistaa kuitenkin heikosti kaupunkitilaan liittyviä tunnearvoja, mikä on monien suunnittelukiistojen taustalla.
Tämä ei johdu siitä, että kaupunki ei jotenkaan välittäisi asukkaiden mielipiteistä, vaan yksinkertaisesti siitä, että emme ole tottuneet asukaslähtöiseen kaupunkisuunnitteluun, jossa ideat ja uudet avaukset kaupunkien kehittämisestä nousevat asukkailta itseltään. Suunnittelukulttuurimme on edelleen vahvasti ylhäältä alaspäin tapahtuvaa, jossa asukkaille on varattu kapea kommentoijan rooli.
Muuttamalla suunnittelukulttuuriamme edes piirun verran asukaslähtöisemmäksi pystyisimme tunnistamaan paremmin fyysiseen ympäristöön liittyviä tunnearvoja ja muita merkityksiä, jotka ovat paikallisten hyvinvoinnille, yhteisöllisyydelle tai turvallisuuden tunteelle tärkeitä. Tämä mahdollistaisi sen, että asuinalueeseen kohdistuvat muutokset hyväksyttäisiin helpommin, kun asukkaat tuntevat olevansa mukana oman asuinkorttelinsa kehittämisessä.
Kaupunkien sosiaalisessa kestävyydessä on lopulta kyse siitä, miten kaupunkilaisten moninaiset toiveet ja tarpeet pystytään huomioimaan osana kaupunkisuunnittelua.
Teksti on osa puheesta, jonka pidin Uuden ajan rakentamisen festivaaleilla Keravalla heinäkuussa 2024.
Kuva: Päivi Pihlajamäki
Yorumlar