Euroopan unionin ongelma on, ettei se pysty hyväksymään erilaisia jäsenmaita erilaisina. Samankaltainen kompastuskivi on mahdollinen myös kuntauudistuksessa, jossa kaikki kunnat yritetään survaista saman muotin alle. Tavallisen kuntalaisen näkökulmasta tämä tuntuu siltä, että valtaa halutaan pönkittää entistä enemmän suuriin keskuksiin, vaikka kehityksen pitäisi olla päinvastaista. Päätöksenteon pitää pysyä lähellä kuntalaisia, koska vain näin voimme taata kuntalaisten hyvinvoinnin jatkossakin. Tämä onnistuu vain moniportaisella hallinnolla, jossa ensimmäisellä tasolla on metropolivaltuusto, joka päättää suurista linjoista, kuten budjeteista ja maakuntakaavoista. Toisella tasolla on kaupunginosavaltuusto, joka päättää kaupunginosan kehittämisestä ja tarkemmasta kaavoituksesta. Tämä esittelemäni kaksiportainen hallintotapa on vain yksi esimerkki, miten valta voi pysyä kuntalaisten käsissä jatkossakin. On yhdentekevää, kuinka suuri tai mahtava uudesta kuntaliitoksesta tulee, jos päätöksenteko ja palvelut karkaavat muille maille. Tärkeintä on edetä ihmisten näkökulma edelle eikä rakenteet edellä. Päättäjien täytyy myös huomioida, että jokaisella paikkakunnalla on omat ongelmansa. Sen takia tarvitaan paikallisia ratkaisuja paikallisiin ongelmiin. Julkaistu Keski-Uusimaa – lehdessä 26.5.2013
Mikko Vesterinen