Hallitus tarttui maanantaina poikkeuksellisiin keinoihin ehdottaessaan valmiuslain soveltamista koronaviruksen takia. Samalla hallitus listasi hurjan joukon toimenpiteitä, joilla epidemia aiotaan laittaa maassa kuriin. Rajat kiinni, koulut kiinni, kirjastot kiinni, yli kymmenen henkilön julkisia kokoontumisia rajoitetaan ja tarpeetonta oleilua julkisilla paikoilla suositellaan vältettävän ovat esimerkkejä pitkästä toimenpidelistasta. Toimenpiteet kertovat, että hallitus ottaa tilanteen vakavissaan. Suomessa tartuntoja on todettu toistaiseksi huomattavasti vähemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Aikaisesti määrätyillä toimenpiteillä halutaan varmistaa, että taudin eteneminen varmasti hidastuu. Italiassa ja Espanjassa viranomaisten ensimmäiset varoitukset ja suositukset painettiin villaisella, minkä takia epidemia räjähti vasten terveydenhuollon kantokykyä. Suomessa tämä tilanne halutaan välttää viimeiseen yskäisyyn asti – ja hyvä niin. Toimenpiteillä halutaan erityisesti suojella ikääntyneitä, joiden osuus Suomessa jatkuvasti kasvaa ja jotka kuuluvat suurimpaan riskiryhmään. Suomessa yli 65-vuotiaita on noin 20 prosenttia väestöstä. Tähän kun ynnää yhteen muut riskiryhmään kuuluvat, on tartunta huomattava riski suurelle joukolle suomalaisia. Näin raskailla toimenpiteillä on kuitenkin varjopuolensa. Rajoitukset iskevät todella kipeästi pk-yrityksiin, urheiluseuroihin, kulttuuriammattilaisiin ja muihin luovan alan ammatteihin. He tarvitsevat tukea. Nyt on hyvä hetki suosia paikallista ja ostaa lahjakortti paikalliseen puotiin tai tilata netistä yrityksen tuotteita. Koronaviruksen taloudelliset vaikutukset tulevatkin globaalisti olemaan merkittävät. Epidemia on (jälleen kerran) osoittanut yhteiskuntamme turvallisuuden ja taloudellisen järjestelmämme haavoittuvaisuuden. Sen sijaan se on osoittanut ihmisten vahvuuden auttaa, tukea, välittää. Toivoa on niin kauan kuin on sitä levittäviä ihmisiä. Mikko Vesterinen, kirjoittaja on Järvenpään kaupunginhallituksen jäsen ja JäPS-fani Kirjoitus on julkaistu Keski-Uusimaa -lehden vieraskolumnissa 22.3.2020
Mikko Vesterinen